Leikkasin ison kasan

aineistoa windowsin leikkaustyökalulla eKirjasta. Ei se reader antanut kopioida, en ainakaan keksinyt miten. Sitten pala palalta leikkelemään tärkeitä kohtia ja wordiin. Kova homma ja varmaan laitonkin. Vaikka saakai tavallista kirjaakin omaan käyttöön kopioida.

Oppimiskokemuksia ja muistoja tankilta

Jostakin asiayhteydestä juolahti mieleeni vähintään parinkymmenevuoden takainen tapahtuma. Olin erään naistuttavani kanssa hänen autollaan liikenteessä. Ystäväni ajeli ja puhui ja puhui ja tuli maininneeksi että tankkikin on melkein tyhjä ja että pitäis tankata. Siinä ajelee ja ajelee asemalta toiselle ja taas mentiin ja mentiin kotiin asti. Bensa riitti. Tuttava manasi vielä sitä tankin tyhjyyttä. Silloin loihen lausumaan että miksei me tankattu. "Enhän minä osaa tankata", oli vastaus. Ympäriinsä ajelemalla hän etsi palveluasemaa, joita silloin vielä harvakseltaan oli. Tuttavani on varmaan joutunut sittemmin opettelemaan tankkaamisen kun leskeksikin on jäänyt.

Nykyisin ei enää riitäkään että osaa avata bensatankin korkin, ottaa pistoolin ja osoittaa aine tankkiin. Ongelmat tulevat jo ennen täyttöä. Pitää antaa koodia ja jos jotakin valintaa ja on korttia ja painiketta ja hipaisunäyttöä samalla tankilla. Tässä meillä on toimiva työnjako miehen kanssa. Hän antaa luottokortin, minä ladon kaikenmaailman koodit ja hipaisut ja hän sitten taas hoitaa sen bensan tai naftan sinne auton uumeniin ;-)

tekstasin toiseen blogiin

ja laitoin kuvia albumeihin; uusia vääntöjä siinäkin opin

http://picasaweb.google.com/annaliisa.of

http://www.flickr.com/photos/huilailee

Harmittaa

kun en päässyt viime tiistaiseen työväenopiston vertaisohjaajatapaamiseen. Jostain tärkeästä infosta koskien sosiaalista mediaa jäin aivan varmasti paitsi.

Lisää vimpaimia

Sain tänään kylkiäisenä kännykkää pienemmän laitteen jonka avulla saan digikuviin ottopaikan koordinaatit ja kuvat näkyviin kartalla. Kyllä näpeltämistä piisaa. Olisipa tullut pari viikkoa aikaisemmin että olisin saanut mukaan Lappiin ruskaretkelle

Tyhjää jauhaa

Tiistaina osallistuin seniorien ideapajaan. Se on osa EU-hanketta koskien ikääntyvien tarpeisiin vastaamista. Kovasti tähdennettiin elinikäistä oppimista. Listasimme kukin kohdallamme, mitä osaamis/oppimisalueita pidämme tärkeimpinä.

Täytyy tutkia paperit uudestaan, etten vain käsittänyt väärin. Minulla kun tekisi mieli ryhtyä täysin palkein nauttimaan elämästä. Oppia olemaan vaan ja tekemään kaikkea mikä tuntuu minusta hyvältä. Oppisipa vihdoinkin olemaan onnellinen ja tyytyväinen ja kiitollinen kaikkeen siihen mitä on jo kokenut ja saanut. Voinhan vähän kiinnittää huomiota syömiseeni ja vähän pitää yllä tietotekniikan taitoja jms. Melkein seitenkymmpisenä olisi mukava jo saada olla vanhus. Arvokkaasti. Hyväksytysti. Toimintakyky on varmasti heikentynyt, osin paljonkin. Niinhän kuuluukin olla. Ei tarvitse enää taipua lootusasentoon tai edes risti-istuntaan spagaatista puhumattakaan. Tuntuu hullulta että sivistyneet pitkälle koulutetut, ja vieläpä ikäihmisiä itsekin, pitävät vanhus-sanaa itselleen sopimattomana, arvottomana. Kukas sitten arvostaa jos ei itse

Ruvetaanpa ajattelemaan kauniisti vanhoista ihmisistä. Joku saisi ruveta suunnittelemaan tyylikästä muotia vanhuksille. Joskus herkuttelen ajatuksella miltähän Aira Samulin näyttäisi kauniisti harmaantuneissa lyhyemmissä hiuksissa, tyylikkästi ja vähemmän meikattuna, sopivankorkuiset kengät jalassa ja tyylikkäässä arkiasussa. Vois olla upea. Ja minä höppänä kiinnitän tässä huomiota vain ulkoiseen olemukseen. Mainittu henkilöhän on julkisuudessa ainakin aivan mahdottoman söpö ja avoin ja nokkela. Ja varmaan hyvä äiti ja mummo ja isomummo, jota saa kutsua mummoksi. Minusta vähän tuntuu että elämän tarkoitus toteutuu parhaiten niin että pitää terveyttään ja virkeyttään yllä kohtuullisilla henkisillä ja fyysisillä virikkeillä että jaksaa olla hyvä isovanhempi, vanhempi ja myös puoliso. Ja jos ei ole omia lapsia, varamummoista ja -papoista on kuulemma huutava pula.

Varmuuskopiointia oppimassa

Mikko K piti taas hyvän kurssin Oulunkylässä. Kyllä nuoretkin opettajat sopivat hyvin seniorien opettajaksi. Toki tämä ei ollut seniorikurssi, mutta oli meitä iäkkäitä siellä enemmistö. Hyvä että on kuuluva ääni ja rauhallinen esitystapa. Varmuuskopioinnista sinänsä: olen tullut siihen tulokseen, että kopioin vain miten kopioin valokuvat ja dokumentit toiselle levylle varmuuden vuoksi. Microsoftin ja HP:n varmuuskopiointisysteemeistä on sellainen kokemus että ne toimii varmuuskopiota luodessa, mutta palautuksessa voi tulla yllätyksiä.

Pakko kertoa tässä vielä siitä kun väliajalla olimme Lean kanssa kahvilla. Yksi iäkäs (melkein yhtä vanha kuin me) herra tuli pöytäämme ja alkoi kysellä josko meillä meni yli hilseen. :) !?