Leikkasin ison kasan

aineistoa windowsin leikkaustyökalulla eKirjasta. Ei se reader antanut kopioida, en ainakaan keksinyt miten. Sitten pala palalta leikkelemään tärkeitä kohtia ja wordiin. Kova homma ja varmaan laitonkin. Vaikka saakai tavallista kirjaakin omaan käyttöön kopioida.

Oppimiskokemuksia ja muistoja tankilta

Jostakin asiayhteydestä juolahti mieleeni vähintään parinkymmenevuoden takainen tapahtuma. Olin erään naistuttavani kanssa hänen autollaan liikenteessä. Ystäväni ajeli ja puhui ja puhui ja tuli maininneeksi että tankkikin on melkein tyhjä ja että pitäis tankata. Siinä ajelee ja ajelee asemalta toiselle ja taas mentiin ja mentiin kotiin asti. Bensa riitti. Tuttava manasi vielä sitä tankin tyhjyyttä. Silloin loihen lausumaan että miksei me tankattu. "Enhän minä osaa tankata", oli vastaus. Ympäriinsä ajelemalla hän etsi palveluasemaa, joita silloin vielä harvakseltaan oli. Tuttavani on varmaan joutunut sittemmin opettelemaan tankkaamisen kun leskeksikin on jäänyt.

Nykyisin ei enää riitäkään että osaa avata bensatankin korkin, ottaa pistoolin ja osoittaa aine tankkiin. Ongelmat tulevat jo ennen täyttöä. Pitää antaa koodia ja jos jotakin valintaa ja on korttia ja painiketta ja hipaisunäyttöä samalla tankilla. Tässä meillä on toimiva työnjako miehen kanssa. Hän antaa luottokortin, minä ladon kaikenmaailman koodit ja hipaisut ja hän sitten taas hoitaa sen bensan tai naftan sinne auton uumeniin ;-)

tekstasin toiseen blogiin

ja laitoin kuvia albumeihin; uusia vääntöjä siinäkin opin

http://picasaweb.google.com/annaliisa.of

http://www.flickr.com/photos/huilailee

Harmittaa

kun en päässyt viime tiistaiseen työväenopiston vertaisohjaajatapaamiseen. Jostain tärkeästä infosta koskien sosiaalista mediaa jäin aivan varmasti paitsi.

Lisää vimpaimia

Sain tänään kylkiäisenä kännykkää pienemmän laitteen jonka avulla saan digikuviin ottopaikan koordinaatit ja kuvat näkyviin kartalla. Kyllä näpeltämistä piisaa. Olisipa tullut pari viikkoa aikaisemmin että olisin saanut mukaan Lappiin ruskaretkelle

Tyhjää jauhaa

Tiistaina osallistuin seniorien ideapajaan. Se on osa EU-hanketta koskien ikääntyvien tarpeisiin vastaamista. Kovasti tähdennettiin elinikäistä oppimista. Listasimme kukin kohdallamme, mitä osaamis/oppimisalueita pidämme tärkeimpinä.

Täytyy tutkia paperit uudestaan, etten vain käsittänyt väärin. Minulla kun tekisi mieli ryhtyä täysin palkein nauttimaan elämästä. Oppia olemaan vaan ja tekemään kaikkea mikä tuntuu minusta hyvältä. Oppisipa vihdoinkin olemaan onnellinen ja tyytyväinen ja kiitollinen kaikkeen siihen mitä on jo kokenut ja saanut. Voinhan vähän kiinnittää huomiota syömiseeni ja vähän pitää yllä tietotekniikan taitoja jms. Melkein seitenkymmpisenä olisi mukava jo saada olla vanhus. Arvokkaasti. Hyväksytysti. Toimintakyky on varmasti heikentynyt, osin paljonkin. Niinhän kuuluukin olla. Ei tarvitse enää taipua lootusasentoon tai edes risti-istuntaan spagaatista puhumattakaan. Tuntuu hullulta että sivistyneet pitkälle koulutetut, ja vieläpä ikäihmisiä itsekin, pitävät vanhus-sanaa itselleen sopimattomana, arvottomana. Kukas sitten arvostaa jos ei itse

Ruvetaanpa ajattelemaan kauniisti vanhoista ihmisistä. Joku saisi ruveta suunnittelemaan tyylikästä muotia vanhuksille. Joskus herkuttelen ajatuksella miltähän Aira Samulin näyttäisi kauniisti harmaantuneissa lyhyemmissä hiuksissa, tyylikkästi ja vähemmän meikattuna, sopivankorkuiset kengät jalassa ja tyylikkäässä arkiasussa. Vois olla upea. Ja minä höppänä kiinnitän tässä huomiota vain ulkoiseen olemukseen. Mainittu henkilöhän on julkisuudessa ainakin aivan mahdottoman söpö ja avoin ja nokkela. Ja varmaan hyvä äiti ja mummo ja isomummo, jota saa kutsua mummoksi. Minusta vähän tuntuu että elämän tarkoitus toteutuu parhaiten niin että pitää terveyttään ja virkeyttään yllä kohtuullisilla henkisillä ja fyysisillä virikkeillä että jaksaa olla hyvä isovanhempi, vanhempi ja myös puoliso. Ja jos ei ole omia lapsia, varamummoista ja -papoista on kuulemma huutava pula.

Varmuuskopiointia oppimassa

Mikko K piti taas hyvän kurssin Oulunkylässä. Kyllä nuoretkin opettajat sopivat hyvin seniorien opettajaksi. Toki tämä ei ollut seniorikurssi, mutta oli meitä iäkkäitä siellä enemmistö. Hyvä että on kuuluva ääni ja rauhallinen esitystapa. Varmuuskopioinnista sinänsä: olen tullut siihen tulokseen, että kopioin vain miten kopioin valokuvat ja dokumentit toiselle levylle varmuuden vuoksi. Microsoftin ja HP:n varmuuskopiointisysteemeistä on sellainen kokemus että ne toimii varmuuskopiota luodessa, mutta palautuksessa voi tulla yllätyksiä.

Pakko kertoa tässä vielä siitä kun väliajalla olimme Lean kanssa kahvilla. Yksi iäkäs (melkein yhtä vanha kuin me) herra tuli pöytäämme ja alkoi kysellä josko meillä meni yli hilseen. :) !?

Sukututkimuksesta kin

Hetkeä liian myöhään huomasin hankeblogistamme että JM esittelee sukututkijalle valitsemiaan nettisivuja Nurmijärvellä. Samahan se on mihin suuntaan tästä kotinurkilta ajelee kun ajella pitää kuitenkin. No olipa diat kuitenkin sivustolla. Sain poimittua sieltä ainakin kadottamani vanhojen sanomalehtien linkin.



Viime viikkoina tullut tietokoneenääressäistuntoa enemmänpuoleisesti. Eilen oli mitä parhain hiihtokeli. Sivakoin Malmin lentokentän ympäri. Tunti siinä meni. Hieman nopeammin kuin jalan. Senpä jälkeen ruoka maistui (no se maistuu aina, aina) ja päiväunet ja iltaunet sekä vielä aamullakin ja tuntuu että vieläkin on raato väsynyt. Suosittelen itselleni liikunnan lisäämistä tietokoneen äärellä näpertelyn kustannuksella

Oisko joku jo ehtinyt tutustua Sumo.paintiin?

Podcastit ja muut/ etätehtävä

Aamuhämärissä rupesin vielä katsomaan, mitä kurssitoverit ovat oppimisblogeihinsa kirjoittaneet. Huomaampa samalla, että missäs se oma viimeisin turaukseni on, kun ei ole syötettä. Olin kirjoittanut väärään blogiin, hössö mikä hössö. Teksti löytyy tästä:

http://huilailee.blogspot.com/

Ajankohtainen kakkonen viime tiistaina

esitteli loppumetreillään erään Åbo Akademin tutkijan suulla "virtuaalia elämää", Second Lifea. Asiallisen tuntuinen esitys. Ai, että tuntui pollealta, kun asia ei ollut aivan uutta ja ennenkuulematonta. Mieleeni jäi että ennuste oli sellainen että yksinkertaisempia virtuaalimaailmoja on tulossa. Hyvä. Ihan esityksen lopussa kaksi avataria (noin ne taivuttivat sanan) keskusteli Lahden hyppyrimäen rimalla virtuaalisesta hyppäämisestä. Olinkin miettinyt että onkohan tällainen mahdollista. Ilmeisesti sellaista ei ole vielä väsätty. Hyppäämismahdollisuus tuli mieleen hyppysimulaattorista joka on muuten tosi suosittu paikka Lahden hiihtomuseossa.

Vuosien varrelta

vertaisohjaajana on miltei pelkästään mukavia muistoja. Paitsi ettei muista mittään järkevää jos pittää (viimeks viime perjantaina)

Hauskinta minulla on ollut erään lähes ikäiseni miehen kanssa, joka saattoi kuulua erääseen vähemmistöryhmään. Hän halusi skannata kuvia ja tallentaa skannaukset tikulle "että saa pojalle näyttää", se oli se homman motiivi. Ja mehän skannattiin ja vähän Elementsissä paranneltiin ja rajailtiin. Samalla muisteltiin erästä edesmennyttä julkisuudestakin tuttua erikoista ja lahjakasta persoonallisuutta, jonka nuoruudestamme molemmat tunsimme. Mies kävi ohjauksessa kolme kertaa miltei peräkkäin enkä estellyt. Kuvat olivat vanhoja valokuvia albumistaan mutta oli lehtikuvia, mainoslehtisiä ja vaikka mitä. Olispa ollut mukava tietää yrittikökään hän myöhemmin itsenäisesti saada paperikuviaan tikulle pojalle näytettäväksi.

Kerran sitten tuli nainen arviolta 55 v nuottinipun kanssa. Hän otti heti kättelyssä komennon. Rupesin jännittämään että mitenkähän tästä selviän. Kertoi käyneensä opiston kursseilla ja vertaisohjauksessakin; oli kokenut jotenkin negatiivisesti kaikki. Huhhuh. Hänen asiansa oli eräiden kappaleiden nuottien löytäminen netistä. Jotain löydettiinkin muttei sitä minkä takia hän oli tullut. Hänellä oli yksi sivu nuotteja josta kopioinnissa oli jäänyt alku ja loppu pois; ei tekijää, ei kappaleen nimeä, ei sanoitusta. Sen verran molemmat ymmärsimme nuoteista ettei sivu ollut osa muita hänen nuottejaan. Minun olisi sitten pitänyt selvittää, mikä se nuotti oli. Ainut kerta kun lopetin ohjauksen tasan puolentoistatunnin kuluttua tekosyihin vedoten. Jotakin apua ja iloa toivon hänellekin pystyneeni antamaan sillä youtubesta löytyi kappaleitaan videoina. Kirjastossa emme kyllä saaneet ääntä. Toivottavasti hän onnisti neuvojeni kanssa kotona paremmin

Takkuaa

Takkuaa. Tulin juuri kotiin Linux-kurssilta. Ajattelin käyttää vielä vähän aikaa etätehtäviin. Nyt vaan en millään löydä tehtäväksiantoa. Lueskelin sitten toisten blogeja. Kolleega Yleniuksen blogista löysin linkkeja; kai ne on poimittu sieltä tehtäväksi annosta. Käynpä edes tuossa kohteessa: http://scienceroll.com/2007/06/17/top-10-virtual-medical-sites-in-second-life/

Taitaapi olla niin että pitää syödä ja nukkua ehkä kuitenkin ensin. En nyt jaksanut ottaa tolkkua tuosta paikasta.

Laiskoille joudun/pääsen varmaan

kun en ehdi/jaksa/viitti tehdä etätehtävää. Sain sen navin toimimaan (yksinkertaisesti tarkistamalla usb-kiinnityksen) ja liikkuminen on todella liukkaampaa ja miksiköhän vielä muuttuu kun opin paremmin. Alkaa olla jo myöhä ja huominen menee opetuksen ja opiskelun merkeissä kello 20:een asti. Stressiä pukkaa.

Ehdin sentään tänään seikkailla jossain teemapuistossa, Meksikon jotain juttua, jossa jo eilen käväisin. Emmä päässyt selville mitä se tahtoi esittää. Väkeä liikkui ja joku yritti heittää tarinaakin. Sitten näin houkuttelevan myrkyn vihreän sohvan ja istahdin sille. Avattareni muuttui todella kamalaksi. Joku neuvoi että odota siinä pari tuntia niin saat muotosi takaisin. Siihen jämähti kuitenkin ja päreet paloi ja suljin koko roskan. Siinä seikkaillessa mm. isäntä jäi paitsi paljon kaipaamaansa huomiota, leipätaikinaan aiottu speltinjyväkeitos paloi pohjaan ja tiskikone jauhoi tyhjää kun en ehtinyt vesihanaa avata SL-kiireiltäni.

Ai niin mutta jotain sentään meni putkeenkin; sain hankittua uudet silmälasit Ihanan Kamalalle ja tällättyä päähänkin. Siellä ne nyt roikkuvat vinksinvonksahtaneen avattareni jossain kohdassa.

Ai niin toisen kerran; kävinhän Suomessa luistelemassa. Saunaankin yritin. Jossain muistan pohtineeni, miten toiselle tasolle päästiinkään (näin avattaria pilvin pimein siellä); ei auennut sillä istumalla.

Jossain historiallisessa puistossa Mexikossa

kävin. Pitänee käydä uudestaan sitten kun olen kerännyt riittävästi voimia. Yhtään Avatarta en nähnyt vaikka jokunen piti olla lähistöllä. Olivatkohan pyramidin tai muun historiallisen kivirakennuksen sisällä. Seinien läpi ei päässyt enkä jaksanut ruveta oviaukkoja etisimään. Mukava varmaan noitakin rakennelmia on ollut tehdä.

Parantaakseni SL-taitojani menin myöhemmin päivällä Verkkokauppaan ja ostin 3d-navigoijan. Kahdesti sain selittää, mitä haluan. Halusivat tietää, mitä sillä teen (mitä se niille kuuluu). Pari päivää sitten Tietoasemalla ei myöskään tahdottu ymmärtää puhettani kun 3d-hiirtä pyysin. Sielläkin haluttiin tietää, mitä teen sillä. Keljuttaa välillä. Tulipa vielä mieleen kun joku viikko sitten huvikseni menin Dnan myymälään kyselemään "mokkulatarjouksesta" ilman mitään aikomusta hankkia mobiililaajakaistaa, koska minulla on jo sellainen (ollaan karavaanareita). Yrittivät myydä minulle halvinta ja hitainta "todella edullinen ja riittää teille varmasti".

Eipä tarvi tälläkään viikolla kotitöitä tehdä. En saanut sitä "navia" toimimaan, joten itseni tuntien luulen että en saa sitä mielestäni ennenkuin se toimii. Varmaan jotain säätöjä pitää tehdä asetuksiin. Täytyy nyt yrittää muistaa se Juhanan tutorointitunti perjantaina. Monesti on muulloinkin pitänyt skypettää tai muuta mutta jotenkin se perjantain kellonaika on sellainen että hujahtaa huomaamatta. Ai hitsi mutta meillä onkin ylimääräinen koulutus sen telkkariohjelman merkeissä.

Kömpelö mikä kömpelo

SL:ssa olen tosissani yrittänyt opetella joustavaa liikkumista, myös teleportaamista. Tahtoo päreet palaa ja motivaatio kerrassaan lopahtaa. Tahtoo mennä näpertelyksi niin että sisältöön tutustumiseen ei enää riitä voimia. Pitää yrittää taas huomenna.

HP pani paremmaksi

Viime keväänä hankin uuden pöytäkoneen. Se oli tarkoitus toimia aulasta ohjattuna kodin viihdekeskuksena; telkkarina ja niin poispäin. Hetipä pääsi huoltoon kun infrapunaetäohjaus ei toiminut toivotulla tavalla. Kului viikko, kaksi, kolme, neljä ja sitten hermostuin. Huolto ilmoitti odottavansa varaosaa. Sitten antoivat minulle uuden koneen kohtuuttoman pitkän huoltoreissun takia; oikein triplaydinprosessorilla varustetun koneen sain. Senkään infrapunaetäohjaussilmä ei toiminut toivotulla tavalla. Sitäpä pähkäiltiin huollon ja HP:n helpdeskin, myyjän ja kaikkien kanssa. Kunnes joku keksi ettei se ole tarkoitettukaan toimimaan "sillä toivotulla tavalla". Eli kone oli huollossa viikkoja ilman että siinä olisi mitään vikaa ollut. On se niin inhimillistä.

Vertaisohjaajamummultakin saatetaan kysyä kaikenlaista

Sellaistakin sattuu että joku kysyy neuvoja kannettavan hankintaan. Sanon ainakin että takuuaika sais olla pitkä. Hinnoittelu vaan taitaa tänä päivänä olla sellainen että perustakuuaika on vuosi ja lisämaksusta saat lisävuosia. Ostin hirveän kauan sitten kannettavan (huhtikuussa 2006) Mustanpörssin plussapiste-erikoistarjouksesta Fujitsu-Siemensin. Yleensä en osta kodinkoneliikkeistä, mut ku tarjouskoneessa tuntui olevan kaikki tehot sun muut kohallaan, suuri plussa tarjous ja kolmen vuoden takuu. 1299 euroa piti pulittaa (sais muuten nyt nopeasti hajota sillä takuuaikaa on vielä vähän jäljellä)


Ensimmäisenä päivänä kone haettiin huoltoon. Taksi tuli noutamaan ja taksi palautti. Koneessa oli amerikkalainen näppäimistö. Kohta sama uusiksi koska uusi näppäimistö ei toiminut kunnolla. Varaosia odotellessa aikaa tietysti kului ja olin ilman konetta. Sitten asentelin kaikki tarvitsemani ja ei tarvitsemani toimisto- ja kuvankäsittelyohjelmat, meset ja skypet. Digisovitinta ja mobiilinettiyhteyttä tarvittiin mökkireissulla telkkarin katsomiseen ja nettiyhteyden aikaansaamiseen. Sitten kone kaatui ja kaatui toisenkin ja kolmannenkin kerran kunnes rupesin huollon kehotuksesta seuraamaan minkä ohjelman asentamisen jälkeen tämä tapahtuu. Vähän ne moittivat raskasta ohjelmistovalikoimaani. Ostaessa olin kyllä kaikki vaatimukseni ladellut. Tietysti sen pahuksen Philipsin web-kameran asennuksen tein viimeisten joukossa, joka sitten osoittautui viholliseksi. Kova homma ja taas kaikki uusiksi. Ja Microsoft syytti Fujitsua, Fujitsu Philipsiä, Philips noita muita vai miten se oli. Sen koommin en ole siihen kannettavaan asentanut yhtään mitään web-kameraa ja ihan hyvin on ilman sitä pärjätty. Yks sellainenkin huoltoreissu välillä tuli, johon saatoin olla osasyyllinen, mutta vaihtoivat tuulettimen ja emolevyn enempiä kyselemättä. Odotusta tietysti tuli taas varaosien hankinnan johdosta. Hyvä huoltoliike fujitsulla muuten (HP:llä se on peestä).


Sitten ostimme navigaattorin. Navigaattorin ohjelmisto ei asentunut hyvällä eikä pahalla kannettavaan. Pöytäkoneisiin asentui vaikeuksitta. Kysyin neuvoa maahantuojalta ja suoraan japanista ja ties mistä ja aina vastaus: yritä uudestaan. Perkele kun olin poistanut asennukset moneen kertaan navigaattorin maahantuojan, fujitsun, microsoftin, garminin ja ties kenenkä ohjeiden mukaan ja sitten yrittänyt asentaa uudelleen ja aina sama vastaus: ei onnistu, tietty tiedosto puuttuu. Sitten sanottiin ettei auta muu kuin asentaa koko Windows uudelleen että kaikki varmasti putsaantuu ja yrittää taas. Tein sen useammankin kerran. Suuri ellei iso homma heikkonäköiselle mummuihmiselle, ehkä kenelle tahansa harrastelijalle. Navigaattorin karttaohjelmisto kieltäytyy asentumasta, koska tietty tiedosto puuttuu tämän koneen mielestä (tiedosto on kyllä olemassa ja pöytäkoneiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa). Sitten kyllästyin perinpohjin. Olkoon.


Enpä jaksa enää muistaa mitä muita seikkailuja oli, mutta jossainvaiheessa otettiin puheeksi koneen vaihtaminen uuteen. Silloin sanoin ei kiitos. Kukaan ei olisi taannut etteikö samoja vikoja olisi ilmaantunut uudessakin koneessa.


Syksyllä 2007 rohkenin vaihtaa läppärin käyttöjärjestelmäksi Vistan. Asennus meni ihan ohjeiden mukaan ja kaikki toimi ja toimii edelleen, ihmettelen oikein kovasti. Viime keväänä valmistelimme pitkähköä campingmatkaa, joten aloin taas miettiä karttaohjelmiston asentamista. Jospa se asentuisi Vistaan. Ei asentunut, tasantarkkaan sama ongelma, ei enenmpää eikä vähempää. Siinä kun turasin asennusten tyhjennysten kanssa, saatoin lipsauttaa pois perin tarpeellistakin tiedostoa, koskapa kävi niin että optinen asema lakkasi lukemasta asennuslevykettä. Fujitsu väitti että levyke on viallinen, navigaattorin maahantuojan mielestä vika oli tietokoneessa (?kun toinen tietokone sen kuitenkin luki). Huollon mukaan kone luki muut levykkeet muttei sitä tiettyä. Sitten ne vaihtoivat varoiksi takuuseen koko optisen aseman. Asennuslevykkeen luku alkoi sujua, mutta asennus tyssäsi taas samaan kohtaan.

Perin ihmimillinen tuo tietokone.

Selitykseksi Petronellasta

Kun avasin tämän oppimispäiväkirjablogin, minulla oli bloggerissa jo aikaisemmin luotu, toki kovin vähän palvellut, blogi. Koska blogit toimivat samassa googlen tilissäni, ohjelma käyttää samaa nimeä/nimimerkkiä/salanimeä kaikille blogeilleni. Ensin vaihdoin nimen tunnistettavammaksi, mutta muutin takaisin Petronellaksi, koska sillä on liittymäkohta vanhempaan blogiini "Porinaa ja Raatausta". Kaikkea sitä pitääkin itselleen selitellä.

Telkkari pimeni - joten eiku SL:en

Telkkarit lopettivat eilen illalla kesken Power of tenin. Ihan pelotti että tuliko maailman loppu. Sitten kokeiltiin erillistä radiota ja sepä pelas eikä mitään maailmanlopun varoituksia tullut. Siispä talon antennissa vika.



Kirjauduin SL:en ja koetan keksiä jotain järkevää tekemistä. Tutkiskelin valikoita, mutta eipä tahdo motivaatio riittää. Minun on kovin vaikea nähdä jos kontrasti on pikkasenkin heikompi. Heikkohan se on kun on tummia läpikuultavia valikoita. Sitten vielä kun tekstit ovat englanniksi niin jotenkin ne näkee huonommin ainakin silloin (liian usein) kun ei ole mitään hajua "mitä toi tarkottaa".



Sitten naiselliset tarpeeni voittivat. Halusin ostaa korvakorut. Jotenkin onnistuin rahanhankinnassa ja sit ei ku ostoksille. Jotain sain ostettuakin, saldo ainakin pieneni. Uudet hiukset yritin myös ostaa ja jotain laatikoita sain taas riesakseni. Ohjettakin tulee tummalle läpikuultavalle pohjalle värillistä tekstiä. Senioriystävällistä :( Tiiä häntä mitä on tullut ostettua, mutta sellasta sattuu RL:ssakin paitsi että rahaa menee suuremmassa mittakaavassa, valitettavasti. Muuten: oli SL:n rahastuspaikassakin mustaa valkoisella ja muutenkin selkeä layout

3D-hiirtä kysyin

Eilen Jumbossa shoppaillessa hetken mielijohteesta pistäydyin Teknik Magasinet (tjms)-nimiseen aika uuteen putiikkiin. Kysyin 3d-hiirtä. Olin yhtä ällikällä lyöty kuin salskeat nuoret miesmyyjät siellä tiskin takana. Eivät olleet kuulleetkaan sellaisesta. No hyvä, tällä kerralla ainakin pääsin sen ostamisen tuskasta. Pyysin tutustumaan asiaan netissä etteivät luulisi mummun höpertävän

Influenssarokotuksen

otin ennen joulua kun terveysasemalla tarjottiin. Mietin pitään, mutta en kehdannut kieltäytyäkään. Nyt olen sitten sairastanut flunssaa siitä alkaen. Vain pieniä hengähdystaukoja on saanut välillä pitää. Liekö asioilla yhteyttä, mutta ihanku helpottais kun saa jotakin syyttää.

Toivottavasti torstaiksi helpottaa sen verran että jaksan lähteä Somedi-koulutukseen - tartuttamaan toisetkin ;)

Skypettämisestä

on tainnut jo uutuudenviehätys kadota. No yleensäkin seurustelen vähän ihmisten kanssa ja erinomaisen vähän soitan puhelimella. Kun avasin skypetilini siellä keikkui pari miljoonaa ihmistä onlinetilassa. Katsopa tänä päivänä. Luku on yli 15 miljoonaa. Eli väline on suosittu ja varmaan erittäin oivallinen ja kuluja säästävä henkilöille jotka puhuvat pitkiä puheluja. Jos perheenjäsen on ulkomailla ja on totuttu usein vaihtamaan kuulumiset, niin jopa skype helpottaa sekä yhteydenpitoa että kukkaroa (jos soitetaan compuutterista compuutteriin).

Jokunen vuosi sitten luin jopa satuja kuopiolaisille lapsenlapsille skypessä. Oli mukava kun sai näyttää kuvatkin. Esineitä olemme arvuutelleet lasten kanssa webbikameran kuvasta.

Nyt tulee tosi harvoin skypetettyä. Ihmisillä on usein joku vempain rikki, useimmiten äänilaitteet.

Jonkun tavallisen puhelun olen soittanut, mutta vastapuoli kuuli huonosti. Vika varmaan meidän päässä; ilmeisesti en käyttänyt kuulokemikkiä vaan tuota webbikameran mikkiä. Skypen koesoitto ei kyllä mitään vikaa paljastanut.

Espanjassa asuvan poikanikin kanssa tekstiviestitetään ja emailataan kun kumpikin olemme "ei puhelimessa roikkuvaa sorttia"

Olisi mukava kuulla siitä, onko oikeasti skypen kautta puhelimeen soittaminen edullisempaa kuin perinteisellä tavalla. Se vähä mitä olen skypen kautta tekstiviestittänyt ja soittanut, ei minusta ollut ainakaan normaalia edullisempaa.

Aika menee tukkaa kammatessa niinkuin kaljupää-Kaalepilla

Aikaisempaan jauhantaani viitaten; ihan kuin olisin joskus kuullut että "rummuus vaan lissääntyy iän mukana". Muistuupa myös romaanihenkilön sanat: "viisaus - son vanahoossa naisissa, miehissä assuu hulluus" ;)) tjsp

Mukavaa että on tiedossa kädestäpitäen ohjattu tutustuminen SL:en. Laiskuuttani en ole saanut aikaiseksi että olisin perehtyt niin että asia tuntuisi mielekkäältä. Huomaan että saatan turata Ihanan Kamalan kampauksen ja vaatteiden kanssa hurjan kauan. Siihenpä voimat sitten menevätkin. Turhaa touhua. Mutta kyllä sillä ulkonäöllä on aina vähän merkitystä kuitenkin. Menin kerran yöllä Edufinlandin saarelle (vai mikä se oli) ja eikös kohta joku ison sohvan näköinen lennä päin näköä utelemaan minulta ensin suomeksi ja sitten pyysi vaihtamaan englantiin. Mua pelotti, ihan tosi - se suuri sohva. Nimi ei jäänyt mieleen. Tai oisko ollut yövartija;)! Että joku kehtaakin lähestyä vanhaa naista sohvan kanssa (vitsi, vitsi).

Saa "skypettää"

Siinä toivossa, että tämä osuu jonkun kanssaopiskelijan silmiin, kerron, että minulle saa "skypettää" milloin satun olemaan linjoilla. Minut löytää oikealla nimelläni. Nyt näyttää siltä, että menen sairastunutta lapsenlastani hoitamaan tämän viikon torstaina. Koetan muistaa kirjautua skypeen kymmenen maissa, joten saatan olla käytettävissä koulutuksen aikana. En muista onko "hoitopaikassa" web-kameraa, mutteihän sillä ole väliä.

Taas tutustumassa bloggamiseen

Mukavaa tämä ikääntyminen. Voi taas oppia uutta - uudestaan