sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Varmuuskopiointia oppimassa

Mikko K piti taas hyvän kurssin Oulunkylässä. Kyllä nuoretkin opettajat sopivat hyvin seniorien opettajaksi. Toki tämä ei ollut seniorikurssi, mutta oli meitä iäkkäitä siellä enemmistö. Hyvä että on kuuluva ääni ja rauhallinen esitystapa. Varmuuskopioinnista sinänsä: olen tullut siihen tulokseen, että kopioin vain miten kopioin valokuvat ja dokumentit toiselle levylle varmuuden vuoksi. Microsoftin ja HP:n varmuuskopiointisysteemeistä on sellainen kokemus että ne toimii varmuuskopiota luodessa, mutta palautuksessa voi tulla yllätyksiä.

Pakko kertoa tässä vielä siitä kun väliajalla olimme Lean kanssa kahvilla. Yksi iäkäs (melkein yhtä vanha kuin me) herra tuli pöytäämme ja alkoi kysellä josko meillä meni yli hilseen. :) !?

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Sukututkimuksesta kin

Hetkeä liian myöhään huomasin hankeblogistamme että JM esittelee sukututkijalle valitsemiaan nettisivuja Nurmijärvellä. Samahan se on mihin suuntaan tästä kotinurkilta ajelee kun ajella pitää kuitenkin. No olipa diat kuitenkin sivustolla. Sain poimittua sieltä ainakin kadottamani vanhojen sanomalehtien linkin.



Viime viikkoina tullut tietokoneenääressäistuntoa enemmänpuoleisesti. Eilen oli mitä parhain hiihtokeli. Sivakoin Malmin lentokentän ympäri. Tunti siinä meni. Hieman nopeammin kuin jalan. Senpä jälkeen ruoka maistui (no se maistuu aina, aina) ja päiväunet ja iltaunet sekä vielä aamullakin ja tuntuu että vieläkin on raato väsynyt. Suosittelen itselleni liikunnan lisäämistä tietokoneen äärellä näpertelyn kustannuksella

Oisko joku jo ehtinyt tutustua Sumo.paintiin?

torstai 12. maaliskuuta 2009

Podcastit ja muut/ etätehtävä

Aamuhämärissä rupesin vielä katsomaan, mitä kurssitoverit ovat oppimisblogeihinsa kirjoittaneet. Huomaampa samalla, että missäs se oma viimeisin turaukseni on, kun ei ole syötettä. Olin kirjoittanut väärään blogiin, hössö mikä hössö. Teksti löytyy tästä:

http://huilailee.blogspot.com/

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Ajankohtainen kakkonen viime tiistaina

esitteli loppumetreillään erään Åbo Akademin tutkijan suulla "virtuaalia elämää", Second Lifea. Asiallisen tuntuinen esitys. Ai, että tuntui pollealta, kun asia ei ollut aivan uutta ja ennenkuulematonta. Mieleeni jäi että ennuste oli sellainen että yksinkertaisempia virtuaalimaailmoja on tulossa. Hyvä. Ihan esityksen lopussa kaksi avataria (noin ne taivuttivat sanan) keskusteli Lahden hyppyrimäen rimalla virtuaalisesta hyppäämisestä. Olinkin miettinyt että onkohan tällainen mahdollista. Ilmeisesti sellaista ei ole vielä väsätty. Hyppäämismahdollisuus tuli mieleen hyppysimulaattorista joka on muuten tosi suosittu paikka Lahden hiihtomuseossa.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Vuosien varrelta

vertaisohjaajana on miltei pelkästään mukavia muistoja. Paitsi ettei muista mittään järkevää jos pittää (viimeks viime perjantaina)

Hauskinta minulla on ollut erään lähes ikäiseni miehen kanssa, joka saattoi kuulua erääseen vähemmistöryhmään. Hän halusi skannata kuvia ja tallentaa skannaukset tikulle "että saa pojalle näyttää", se oli se homman motiivi. Ja mehän skannattiin ja vähän Elementsissä paranneltiin ja rajailtiin. Samalla muisteltiin erästä edesmennyttä julkisuudestakin tuttua erikoista ja lahjakasta persoonallisuutta, jonka nuoruudestamme molemmat tunsimme. Mies kävi ohjauksessa kolme kertaa miltei peräkkäin enkä estellyt. Kuvat olivat vanhoja valokuvia albumistaan mutta oli lehtikuvia, mainoslehtisiä ja vaikka mitä. Olispa ollut mukava tietää yrittikökään hän myöhemmin itsenäisesti saada paperikuviaan tikulle pojalle näytettäväksi.

Kerran sitten tuli nainen arviolta 55 v nuottinipun kanssa. Hän otti heti kättelyssä komennon. Rupesin jännittämään että mitenkähän tästä selviän. Kertoi käyneensä opiston kursseilla ja vertaisohjauksessakin; oli kokenut jotenkin negatiivisesti kaikki. Huhhuh. Hänen asiansa oli eräiden kappaleiden nuottien löytäminen netistä. Jotain löydettiinkin muttei sitä minkä takia hän oli tullut. Hänellä oli yksi sivu nuotteja josta kopioinnissa oli jäänyt alku ja loppu pois; ei tekijää, ei kappaleen nimeä, ei sanoitusta. Sen verran molemmat ymmärsimme nuoteista ettei sivu ollut osa muita hänen nuottejaan. Minun olisi sitten pitänyt selvittää, mikä se nuotti oli. Ainut kerta kun lopetin ohjauksen tasan puolentoistatunnin kuluttua tekosyihin vedoten. Jotakin apua ja iloa toivon hänellekin pystyneeni antamaan sillä youtubesta löytyi kappaleitaan videoina. Kirjastossa emme kyllä saaneet ääntä. Toivottavasti hän onnisti neuvojeni kanssa kotona paremmin